maanantai 19. marraskuuta 2012

Aakkoskeittoa ja artikkeleita

Olen pahoillani, että päivittelen niin säännöllisen epäsäännöllisen epämääräisen satunnaisesti. Bloggerin mukaan joku on eksynyt blogiini hakusanalla 'joutilasta elämää', ja vaikka juuri sitä täällä asustelu suurimman osan ajasta onkin, olen silti koko ajan tulossa jostain tai menossa johonkin.

Lukukausi lähestyy hiljalleen loppuaan, ja sehän tarkoittaa sitä, että deadlinet puskevat päälle myös opiskelujen osalta (niistä muista deadlineistä myöhemmin). Pitäisi varmaan vihdoin ja viimein palauttaa se Learning Agreement, jonka deadline oli 26. syyskuuta. MUTTA kun Szegedin psykan laitoksen koordinaattori on aina jossain hukassa, enkä ole saanut sen allekirjoitusta ko. paperiin! Eikä sitä kyllä kukaan ole tullut (toistaiseksi) karhuamaankaan...

Qualitative methodsia, jota muuten opettaa tuo samainen nopealiikkeinen koordinaattori, lukuunottamatta kaikki suunnitelmani kurssit ovat vihdoin ja viimein alkaneet. Sen kunniaksi voisin rustailla vähän mietteitäni kustakin kurssista.

Creativity and Psychology of arts
Tämä kurssi kuvaa oikeastaan hyvin sitä, miten täällä opiskelen. Tapaamisia on ollut kaiketi kaksi, joista toisen aikaan olin Suomessa. Ensimmäisellä tapaamisella paikalla olimme vain minä ja Pablo, kun ilmottautuneita oli neljä. Kurssisuoritukseen kuuluu, että jokainen valitsee yhden neljästä opettajan antamasta artikkelista ja tekee siitä PowerPoint-esitelmän. Lisäksi on kirjoitettava essee jostakin kurssin aiheesta. Minä valmistaudun pitämään esitelmän jo ekalla tunnilla, mutta opettaja siirsikin esitelmäni marraskuun loppuun. Muistiinpanot artikkelistani (Psychobiography as a method. The revival of studying lives: New perspectives in personality and creativity research), jonka on itse asiassa kirjoittanut tämän kurssin opettaja, pitäisi siis vielä muuttaa esitelmän muotoon. Tämä kurssi on kyllä jotain ihan muuta, mitä kotoyliopistossa opetetaan, kuten olen jo teillekin todennut. Tuskinpa kukaan uskaltaisi luentosalissa todeta vakavalla naamalla, että taiteilijan omakuvassa paletin läpi pilkistävä peukalo symboloi penistä ja taiteilijan seksuaalisia patoumia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos taidetta haluaa psykologian silmin tutkistella (ja miksei, onhan taide ihmismielen tuotosta – sekä tekijän että katselijan), ei järeän tieteellisellä näkökulmalla ihan hirveästi ammenneta. Opettaja on alallaan asiantuntija, ja oli hänen ajatuksistaan mitä mieltä tahansa, niitä on mielenkiintoista kuunnella.

Psychopathology and psychotherapy
Kurssia opettaa sama opettaja kuin edellä mainittua, ja suoritustapakin on sama. Esitelmiä tosin pidetään yhden sijaan kaksi. Minulla kumpainenkin on onnellisesti takana. Tässä kurssissa mielenkiintoisinta on ollut ehdottomasti esitelmien tiimoilta käytävä keskustelu. Aiheet kun ovat jo ennestään tuttuja, ja on oikeasti tuhottoman tylsää lukea pitkää artikkelia, jossa ei loppujen lopuksi ole mitään uutta, ja sitten vielä poimia siitä jotain olennaista PowerPointiin. Kuten tuon luovuuspsykan kurssin kuvauksesta saattaa päätellä, opettaja on psykoanalyyttisesti suuntautunut, mikä tuo tähänkin kurssiin oman mielenkiintoisen lisänsä.

Child psychopathology
Tässä toinen hyvä esimerkki siitä, miten täällä opiskellaan: opettajia on välillä mahdoton saada kiinni, ja suunnitelmat muuttuvat harva se päivä. Kurssin ensivaikutelmista kirjoitinkin jo joskus syyskuussa: pätevä ja mukava opettaja, kiinnostavia aiheita. Takana onkin edelleen vasta tuo yksi syiskuinen tapaaminen, jolloin pidin esitelmän lähipiirissään menetyksen kokeneista lapsista. Toinen tapaaminen oli alunperin sovittu sille viikolle, jolloin jouduinkin matkustamaan Suomeen, ja tähän asti olemme odottaneet, että opettaja päättäisi uuden päivän. No, marraskuun lopulla sekin sitten on. Tällä kertaa aiheenani on Mood Disorders in Children, ja vaikka artikkeli ei tarjonnutkaan ihan niin paljon uutta tietoa kuin tuo ensimmäinen, oli sen lukeminen ja tiivistäminen silti varsin kivutonta. Kurssin tiimoilta on edessä myös kotimaan lapsipsykiatriasta esitelmöiminen unkarilaisille opiskelijoille, mikä on enemmän kuin vähän hermostuttavaa. Pitäisi varmaan ruveta jo etsimään tietoa aiheesta, että olisi jotakin, mitä esittää. Miksi mun Psykiatria ei ole täällä, kun sitä tarvitaan? Odotan jännityksellä sitäkin, kuinka paljon paikalliset opiskelijat oikeasti esitelmästä ymmärtävät, se kielitaito kun ei ole edes yliopistopiireissä taattu... No, ainakin yksi ESN:n jäsenistä odottaa esitelmiämme innoissaan!

Evolution psychology
Taas yksi kurssi, jonka alkamista on saanut odotella, ja yksi opettaja, jota on ollut mahdoton saada kiinni. Minun osaltani takana on vasta yksi tapaaminen, sillä missasin nolosti ensimmäisen (köh), mutta hyvin mielenkiintoiselta vaikuttaa tämäkin kurssi. Evoluutiopsyka on minulle tuttua lähinnä pääsykoemateriaaleista, joista suurin osa suhtautui siihen hyvin kriittisesti. Sitä taustaa vasten on kiinnostavaa kuunnella, kuinka opettaja etsii evoluutiosta syitä esimerkiksi sille, että toisilla ihmisillä on hyvä ja toisilla huono itsetunto. Toivon, että saan koottua kurssimateriaaleista jonkinlaisen kokonaiskuvan alasta.

Psychology of Groups ja Educational Psychology
Niputan nämä kurssit yhteen, koska ne ovat aika päällekkäisiä ja niitä opettaa sama opettaja. Opettaja onkin sitten varsin... mielenkiintoinen (nyt lakkaan käyttämästä tätä sanaa) tapaus, ei ehkä niinkään positiivisessa mielessä. Molempia kursseja varten valmistelimme esitelmät, mutta opettaja tuntui olevan kiinnostuneempi vapaa-ajastamme kuin esitelmistämme. Kutsui meidät muun muassa luokseen etkoille ja itsensä meidän bileisiimme. Kurssisuorituksiin kuului lisäksi vierailu ja leikkien ohjaaminen koulussa, jossa opettajamme työskentelee jonkinlaisena koulupsykologina. Tälle vierailulle meidän piti kaikkien lähteä kaksin opettajan kanssa, ja täytyy myöntää, että minua vähän hermostutti etukäteen. Myös siksi, että vaikka lapsista pidänkin, ei minulla ole erityisemmin kokemusta heidän kanssaan toimimisesta. Totesinkin puoliksi vitsillä, että en tiedä kumpaa pelkään enemmän, lapsia vai opettajaa. No, eihän se niin kamalaa sitten ollutkaan. Opettaja kyyditsi meidät koululle, ja autossa kävimme mielenkiintoisen keskustelun Szegedistä, Unkarista ja Unkarin suhteista naapurimaihin. Koululla söimme lounaaksi ihan oikeaa aakkoskeittoa ja jotakin unkarilaista: lihaa, perunamuussia ja kaalimössöä, joka maistui itse asiassa yllättävän suomalaiselta. Lapset olivat 6-8-vuotiaita ja vallattomuudestaan huolimatta aivan sydäntäsärkevän ihania. Lisäksi kaikki olivat erittäin kiinnostuneita ulkomaalaisesta vieraasta, ja kun lähdin, luokasta raikui ponteva 'GOODBYE!' Kurssiin kuuluu vielä toinenkin vierailu, josta en oikeastaan tiedä sen tarkemmin, sekä jonkinlainen koe.

Neuropsychology
Kursseistamme tuorein. Opettajina on kaksi naista, joista toisen olemme jo tavanneet. Tämä opettaja oli erittäin nuori, arviolta 25-vuotias, ja juuri valmistunut. Muiden kurssien tapaamiset on sentään järjestetty laitoksella, mutta hän ehdotti, että menisimme kahvilaan. Euron erikoiskahvit kädessä kuuntelimme sitten pienessä kahvilassa esitelmää implisiittisestä oppimisesta. Vaikka aihe ei olekaan vieras, opin silti paljon uutta. Toinen opettaja taas on erikoistunut uneen, joten luvassa on oletettavasti toinen yhtä innostava luento. Ohjelmassa on myös tutustuminen psykiatriseen sairaalaan, jee!

Introduction to Hungarian culture
Lähestyy loppuaan. Tai saattoi minun osaltani jo loppuakin, en ole nimittäin ihan varma, onko viimeinen luento huomenna vai ensi viikolla. Lähetin äskettäin esseeni suomalaisista symboleista. Tehtävänä oli siis kirjoittaa parin sivun esseen jostakin kotimaan kulttuurin osa-alueesta, ja kun pari viikkoa sitten puhuimme unkarilaisista symboleista (esim. lippu ja vaakuna), otin sen aiheekseni. Kahden sivun vääntäminen olikin yllättävän haastavaa, joten jouduin vähän venyttämään käsitettä... Ilmiselvien symbolien lisäksi kirjoitin siis myös siitä, kuinka suomalaisen koskemattoman järvimaiseman voi ajatella symboliksi kansamme hiljaiselle luonteelle, ja kuinka suomalaisen koti-ikävä aineellistuu ruisleipään ja salmiakkiin.

Communication in Hungarian for Beginners
'Kommunikaatio' on kyllä tämän kurssin oppien osalta yhtä kaukana totuudesta kuin pingviini jääkarhusta. En osaa asioida kaupassa tai juna-asemalla, sen sijaan osaan kyllä sanoa, että "elefantti ei ole pankissa, vaan elokuvissa". Kirjassa ei ole minkäänlaista rakennetta esim. sanaston tai kieliopin osalta, eikä opettajakaan ole pedagoiikan huippuosaaja. Tiedän, mikä on hedelmä (gyümölcs), en tiedä, mikä on vihannes. Tiedän, mikä on liikemies (üzletember) mutten osaa toivottaa hyvää ruokahalua. Tiedän, että omena on alma, ja että jos jokin on 'sajtos', siinä on juustoa, mutta en todellakaan ole oppinut näitä tunneilla. Osaan minä sentään esitellä itseni ja toivottaa naapureille hyvää päivää, ja varmasti jossain aikaulottuvuudessa on hurjan hyödyllistä myös osata tiedustella toisen silmin väriä unkariksi. Torstaina meillä oli sanakoe, joka koostui 25 käännettävästä lauseesta, jossa jokaisessa 'jokin oli jossakin'. Minulla olisi kyllä motivaatiota oppia unkaria mutta ei mitään motivaatiota tätä kurssia kohtaan. Oppisin varmaan paremmin, jos kuluttaisin tähän kuluvat kolme tuntia istumalla puistossa puliukkojen seurassa. Tähän asti on kuitenkin tultu, joten yritän repäistä loppukokeesta edes sen kakkosen, jolla pääsee läpi.

Vaikka kursseja onkin lukumääräisesti paljon ja noppia noista kertyy naurettava määrä, ei koulujutuista tarvitse täällä ahdistua. Minulle se sopii varsin hyvin, sillä jos en olisi lähtenyt vaihtoon, olisin luultavasti pitänyt välivuoden. Kiinnostus omaa pääainetta kohtaan on kuitenkin taas nousussa, ja vaikka tutkinto ei täällä oikein etenekään, olen täällä päässyt syventämään tietojani ja kertaamaan sitä, minkä olen jo ehtinyt unohtaa.

Se opinnoista. Viikonloppu meni ohi niin että kohahti. Eilisen voisi tiivistää italialaiseen ruokaan: lounaaksi pastaa (vähän niin kuin bolognesea, mutta ei kuulemma kuitenkaan; joka tapauksessa ihan sairaan hyvää), päivälliseksi risottoa (nami nami) ja jälkkäriksi panna cottaa (syntisen hyvää). Nyt takana on kaivatut yöunet, päässä punottavat silmät (ilmeisesti on epätodennäköistä, että silmätulehdus iskisi molempiin silmiin yhtä aikaa, joten toivon, että silmätipat auttavat) ja edessä kaikenlaista kivaa. Elämässä on tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon kaikkea hyvää ja kaunista. Ja huomenna MUSE!!!!!!

3 kommenttia:

  1. Päivityksiäsi on muuten todella kivaa lukea, mutta pliis.. Älä aloita tekstiäsi pyytämällä anteeksi päivitystahtiasi! Jokainen kirjoittaa silloin kun on asiaa. Ei ole äänetöntä sääntöä olemassa että jokaisen bloggaajan pitäisi kirjoittaa säännöllisesti joka toinen päivä uusi teksti vaikka ei olisi varsinaista asiaa :) Hyvää alkanutta viikkoa sinne maailman ääriin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, kiitos! :D Hyvää alkanutta joulukuuta sinne suuntaan! Olet oikeassa, poden vaan välillä huonoa omatuntoa niiden irl-kamujen puolesta, jotka lukevat blogia saadakseen meikäläisestä jotain elonmerkkejä.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista