tiistai 16. lokakuuta 2012

Villasukat jalassa, viinilasi kädessä

Kuva-arvoitus: kumpi kuvaa Helsingin, kumpi Szegedin säätilaa?

Ei silti harmita. Tai ehkä vähän se, etten pääse nautiskelemaan ihanasta syysauringosta ja väriloistosta ihan sillä tavalla kuin kuvittelin. Sormet ristissä sen puolesta, että loppuviikosta selkenee!

Takana on mahtava ja tekemisentäyteinen viikonloppu Helsingissä. Sanoisinpa jopa rentouttava viikonloppu, vaikka rättiväsynyt tällä hetkellä olenkin. Ohjelmassa oli runsaasti (ja todella tarkoitan runsaasti) herkkuja, Woody Allenia ja värikkäät 80's-teemaiset tuparit. Kiitos asianosaisille, olette kultaa!
Nyt onkin sitten vuorossa maaseudun rauhaa, mikä tarkoittaa aikaa muun muassa blogin päivittämiselle. Ja otsikossa kuvatulle toiminnalle, tietenkin.
Paluu Suomeen sujui loppuviimeksi varsin mallikkaasti ja ilman sydämentykytyksiä, vaikka ei kaikki ihan käsikirjoituksen mukaan mennytkään. Ilmeisesti olen omaksumassa unkarilaisen c'est la vie -asenteen, kun homeinen jogurtti (avaamaton ja päiväystä vielä jäljellä, kiitos vaan, Tesco) ja aikatauluista viis veisaava raitiovaunu kirvoittivat vain muutaman ärräpään. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä ei aiheuttanut edes se, että heräsin sen aseman kohdalla, jolla minun olisi pitänyt hypätä junasta. (Sen sijaan kiroan kyllä puhelimeni, joka ei herättänyt minua ja jota olen sivumennen sanoen joutunut lataamaan tänä viikonloppuna joka ikinen päivä.)

Koska olin herännyt reippaasti kello 5:15 ehtiäkseni aikaisempaan junaan, minulla oli kaikesta huolimatta hyvin aikaa ennen lentoa. Lähtöterminaalikin ehti kertaalleen muuttua... Minä puolestani ehdin tankata lentoa varten salaatilla, josta jouduin pulittamaan kahvin kera enemmän kuin yleensä ravintolaillallisesta. Ja kun Suomeen kerran oltiin menossa, oli kai vain sopivaa, että take-away-kahvissa oli Huhtamäen muovikansi!

Boarding alkoi 20 minuuttia myöhässä (yllättäen kukaan ei kertonut, mitä tässä taas odotellaan), mutta alkoipa kuitenkin, ja koska koneessa oli vain kourallinen ihmisiä, sain vaihdettua käytäväpaikkani tyhjälle penkkiriville ja ikkunan ääreen. Kalkkuna-curry-voileipä oli vaihtunut kinkku-juusto-voikkariin, mutta ihan hyvää sekin oli.

Kolmelta iltapäivällä olin sitten viimein Suomen kamaralla, ja vastaan iski kostea kylmyys. Yhhh. Onneksi vastassa oli myös ihana ystävä, jonka kanssa kävimme uskottavasti Starbucksissa kahvilla ja kaakaolla (oikeasti otimme S:stä kahvit ja jatkoimme Picniciin, koska ihana ystävä halusi patongin). Yhtä kaikki mahtava aloitus mahtavalle viikonlopulle!

Nyt voisikin sitten ryhtyä kuittaamaan niitä mahtavan viikonlopun mahtavia univelkoja. Kauniita unia!

2 kommenttia: