sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Small success stories

Hupsistakeikkaa, lähes viikko vierähtänyt ilman päivityksiä. Eipä täällä mitään päivittämisen arvoista ole tapahtunutkaan, mutta kirjoitellaanpa lyhyesti viikon kuulumisista.

Tiistai (Kedd)

Tiistaina Szegedissä koettiin sellainen jännittävä sääilmiö kuin sade. Ihan pikkukuurosta ei ollut kysymys, vaan kunnon ukkosmyrskystä, jonka jäljiltä kadut lainehtivat. Täällä ukkostaa muuten jotenkin ihan eri tavalla kuin Suomessa. Otin myrskystä todisteeksi videota parvekkeeltamme, kun oli niin jännää!



Tiistai-ilta sujui lihavissa merkeissä: eräs turkkilainen tarjoili minulle, Paulinalle ja Karolinalle perinteisen turkkilaisen illallisen. Menuun kuului kanaa tomaattisessa kastikkeessa, riisiä, jonkinlaista sisäelin-peruna-settiä (ainakin broilerinsydämiä ja -maksaa oli seassa, ensimmäisiä onnistuin välttelemään) sekä jälkiruoaksi Sekerpare-nimisiä kakkusia. Aika herkkua oli, täyttävästä nyt puhumattakaan! Mitähän suomalaista sitä täällä kenellekään kokkaisi? Minusta kotimaisen keittiön parasta antia ovat kalaruoat, eikä täältä tietenkään tuoretta kalaa saa. Riistakäristys olisi kanssa kova juttu, mutta kaikki muu meneekin vähän sille epämääräinen mössö -puolelle. Kaalilaatikko kyllä houkuttaisi.

(Sain muuten unkarin sanakokeesta 4 (asteikolla 1-5)!)

Keskiviikko (Szerda)

Nyt niihin menestystarinoihin. Löysin nimittäin keskiviikkona *rumpujenpärinää* lenkkipolun! Kolme eläköön-huutoa sille!

Oikeasti kyseessä on sellainen parin metrin levyinen... penger, jonka alkuperäistä tarkoitusta voi vain arvailla. Se noudattelee pitkälti junaradan linjoja, joten kenties kiskot oli aikoinaan tarkotus kiskaista sen harjalle? Mene ja tiedä, minä juoksen! En vielä tiedä, kuinka pitkästä maarakennelmasta on kyse, mutta kyllä minä sen selvitän. Tuonne päästäkseen pitää kyllä kävellä meiltä sellaiset 3 kilometriä, mutta siinähän tulee sitten hyvä alkulämpö ja loppuverkka, eikös juu?

Keskiviikkona taisin myös yrittää vähän opiskella. Sainkin valmiiksi Child Psychopathology-kurssille esitelmän lasten ja nuorten masennuksesta, jälleen kerran oli kiinnostava artikkeli työn alla.

Illalla suuntasimme Paulinan ja Karolinan kanssa Retroon liikuttamaan tanssijalkaa. Oli ihan viihdyttävää olla selvinpäin kaikkien niiden hiprakkaisten oikislaisten keskellä, ainakin siihen asti, kun tila alkoi loppua kesken. Teki mieli todeta niille edes takaisin soutaville urpoille, että 'tää on tanssilattia eikä mikään ohituskaista'.

Torstai (Csütörtök)

Torstaina saimme ensinnäkin kuulla hyviä uutisia: ensi viikon unkarin tunnit on peruttu! Jippii! Mitään muuta mieltäliikuttavaa ei sitten oikeastaan tapahtunutkaan. Illalla oli Merirosvobileet Number Onessa, mutta ei niistäkään mitään kerrottavaa ole. On täällä vielä niitäkin, jotka jaksavat ilta toisensa jälkeen koluta samoja yökerhoja, mutta itse olen suunnannut voimavaroja muunlaisen tekemisen etsimiseen. Ehkä olen tulossa vanhaksi.

Perjantai (Péntek)

Perjantai osoittautukin sitten sen 'muunlaisen tekemisen' kannalta hedelmälliseksi. Jatessa järkätään loka-marraskuussa joka perjantai jonkinlainen rock-keikka, ja hetken emmätiiäilyn jälkeen lupauduin Paulinan seuraksi katsastamaan viikon tarjonnan. Keikka oli merkitty alkavaksi yhdeksältä, mutta olisihan se pitänyt arvata, ettei silloin vielä mitään tapahdu. Lipunmyyjätkään eivät tuntuneet tietävän, mitä varten olimme paikalla. No, hörppäsimme teekupilliset ja paransimme siinä sivussa maailmaa. Kello oli 22:10, kun lavalla alkoi viimein tapahtua.

Olen hehkuttanut keikkaa jokaiselle, joka on vain suostunut kuuntelemaan, joten tästä saattaa nyt puuttua se asiallinen tunteenpalo. Mutta. Mahtavaaaa! Bändi oli Random Trip, jonka kokoonpano ilmeisesti vaihtelee keikalta toiselle. Tällä kertaa laulamassa oli Amerikan maalta saapunut Andy Hefler ja voi hajdvgjgbjjvkk mikä ääni, mikä karisma, mikä stage presence! Ihan mieletöntä. Minun musiikkitietämykselläni ei bändiä mihinkään genreen laiteta, mutta jonkinlaista hyvin vaihtoehtoista, jazzahtavaa tanssimusiikkia se oli. Jokainen biisi oli vähintään yhtä hyvä kuin edellinen, jokainen tahti oli yllätys. Menokin yltyi aika hulluksi, kaikki tanssivat ja pomppivat kiinni lavassa, ja keikan lopuksi bändi totesi, että oltiin parempi yleisö kuin Budapestissa. Jos sattuivat valoilta näkemään minun ja Paulinan haltioituneet ilmeet, tiesivät kyllä vieneensä homman kotiin. Kiitos Szeged!

Tässä vielä videomateriaalia joltain toiselta keikalta, jolla herra Hefler oli vokalistina. Ahhh.

Perjantaina sain käsiini myös paketin Suomesta, tällä kertaa kiitokset isille!
Paketista löytyi lisäksi pieni salmiakkirasia ja toinen levy Fasun sinistä, mutta ne eivät päässeet kuvaushetkellä paikalle... Paketti painoi muuten kuin synti, eikä ihmekään, kun sieltä paljastui 10 kirjaa! Mika Waltarin Feliks onnellinen pääsi ensimmäisenä luettavaksi.

Lauantai (Szombat)

Suurin osa Erasmus-porukasta (mukaan lukien allekirjoittaneen kämppis) vietti viikonlopun joko Budapestissa tai muuten vaan kaukana Szegedistä, mikä tarjosi kaivatun tilaisuuden rauhoittumiseen. Käväisin kirjastossa hakemassa pari sosiaalipsykan kirjaa (ja kirjoittautumassa kirjaston lainausjärjestelmään) ja tahattomien päiväunien (joihin liittyi olennaisesti toinen em. kirjoista) jälkeen poikkesin Sinille päivälliselle. Jälkiruoaksi saatiin erilaisia kakkusia, kun uusi ystävämme, Suomessa lapsuutensa viettänyt Olivia tuli käymään. Pohdimme Sinin kanssa, miten mahdoton ajatus opiskelijan olisi Suomessa tuoda tuomisina muutama kakunpala lähikonditoriasta. Täällä lysti kustantaa varmaan sellaiset viitisen euroa, kun Suomessa saman verran saisi pulittaa yhdestä kakunkäntystä.

Launtai-iltana tämä samainen Olivia vei meidät pikavisiitille yhteen Szegedin ruin pubeista. 'Ruin pub' (rom kocsma) on ilmeisesti yleisnimitys kaikille vähän tavallista mielenkiintoisempaan ympäristöön perustetuille ulkoilmapubeille. Settiin kuuluu ilmeisesti myös sekalainen kirpputorikalustus ja satumaavalaistus. Budapestissä näitä paikkoja on paljon, mutta kyllä tuo eilinenkin paikka vetää viihtyisyydessään vertoja peruskuppiloille.


Sunnuntai (Vasárnap)

Tykkään jotenkin tästä unkarilaisten (ja varmaan yleisemminkin keskieurooppalaisten) tavasta esittää sunnuntai viikon ensimmäisenä päivänä, keventää taakkaa maanantain harteilta. Tänään olen käynyt lenkillä ja katsonut kaksi jaksoa Mad Meniä, ahkeruutta siis ilmassa. Nyt olisi ajatuksena lähteä vilkaisemaan, olisiko kävelykadulle pari viikkoa sitten avatussa Dock-kahvilassa tilaa yhdelle leopardikuosiin pukeutuneelle opiskelijalle ja hänen sosiaalipsykologian kirjalleen. Illalla menemme ulos syömään ja vyörymme sitten kylpylään, jonka ovien pitäisi aueta opiskelijoille ilta-aikaan puoleen hintaan.

Toivottavasti teillä on takana yhtä lempeän letkeä viikko!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti