maanantai 1. lokakuuta 2012

24 tuntia Romaniassa

Tehtiin tyttöjen kanssa enemmän tai vähemmän ex tempore -reissu Romaniaan, tarkemmin sanottuna Timisoaraan. Alunperin oli tarkoitus seikkailla Transylvaniassa vähän laajemmin, mutta kun minulla oli opettajan tapaaminen perjantai-iltana ja yhdellä matkakumppanilla tänään koulua, reissu kutistui. Eipä siinä mitään, Szegedistä on Timisoaraan vain reippaat 100 kilometriä matkaa, joten teemme varmaan myöhemmin pidemmän matkan.

Romania valikoitu määränpääksi jo viime viikonloppuna, mutta vähäisistä yksityiskohdista päätettiin vasta perjantaina, kun lauantaiaamuna oli tarkoitus lähteä. Sen kummempaa suunnittelua ei kyllä tarvittukaan: matkasta suoriuduimme liftaamalla ja yösija löytyi kaverin kaverin opiskelija-asuntolasta.

Olin aluksi vähän skeptinen tuota liftausajatusta kohtaan, mutta päättelin, että jos kaksi pientä puolalaistyttöä ovat selvinneet peukalokyydillä Belgradista takaisin, ei tällainen suomalainen, arktisissa oloissa karaistunut maalaisnainen voi pelätä. Eipä tuossa kai mitään kummempia riskejä ole, jos pitää aivot ja kaverin matkassa. Lähinnä jänskätti, että selvitäänkö kielimuurista ja heikosta maantuntemuksesta huolimatta perille. Ja selvittiinhän me!



Meitä oli siis yhteensä neljä tyttöä, ja kun ensimmäisellä pysähtyjällä oli tilaa vain kahdelle, jakauduimme kahteen ryhmään. Pääsimme ekalla kyydillä aivan Romanian rajan tuntumalle, josta huristelimme seuraavalla kyydillä Timisoaraan asti. Romania ei kuulu Schengen-alueeseen, joten rajalla oli suht tiukka kontrolli, mutta ongelmitta pääsimme kuitenkin läpi. Kyyditkin löytyivät nopeasti, odottelimme yhteensä ehkä 20 minuuttia.
Kuten hostimme/oppaamme totesi, "no one expects anything from Romania". En tiennyt maasta etukäteen yhtään mitään, ja ne vähäiset mielikuvatkaan eivät olleet erityisen positiivisia. Kyllähän sen huomasi, ettei hyvinvointi ole ihan muun EU:n tasolla, mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti. Erityisesti matkalla Timisoaraan köyhyys näkyi, ja kaupungistakin löytyi tuon ensimmäisen kuvan kaltaisia näkymiä. Toisaalta, kuten kuvista huomaa, oli siellä muutakin kuin rappiota.

Veimme kimpsumme ja kampsumme majapaikkaamme ja lähdimme sitten sightseeingille, joka oppaamme mukaan käsitti kaiken, mitä Timisoarassa kannattaa nähdä.
Romanialaiset setelit ovat mielestäni niin nättejä, että oli pakko ottaa kuva. Oli muuten huokea reissu. Vaihdoin 40 euroa 170 leiksi, joista käteen jäi 125. Rahaa menikin lähinnä veden ostamiseen, sillä ainakaan asuntolassa hanavesi ei ollut juomakelpoista.

Tankkasimme perinteisellä balkanilaisella fast foodilla, pljeskavicalla. Wikipedian mukaan pljeskavica tarkoittaa oikeastaan tuota pihviä, joskin se usein tarjoillaan pita-leivän välissä. Settiin kuului myös aimo annos majoneesia, kaalisalaattia, suolakurkkua, ketsuppia, ja ranskalaisia. Muistutti vähän jotain itäsuomalaista lihapiirakkavariaatiota. Ihan hyvää oli, mutta jaksoin syödä about puolet, eikä kyllä tullut enää illalla nälkä.
Nähtiin tämän parin tunnin sightseeingin aikana varmaan kymmenet häät, joista yksissä oltiin melkein vierainakin, kun satuimme samaan aikaan katedraaliin. Ruusutarhassakin oli yhtä aikaa neljä hääparia vieraineen.

Kuvissa näkyvät kaksi toria ovat kuin mistä tahansa eurooppalaisesta kaupungista kahviloineen ja kiireettömine ihmisineen. Toisella torilla oli käynnissä markkinat, ja tarjolla oli paitsi rihkamaa, myös mielenkiintoisia aarteita ja ihania huonekaluja. Harmi, että antiikkisen kirjoituskoneen raahaaminen Suomeen on helpommin sanottu kuin tehty.

Sightseeingin kohokohta oli tuo viimeisessä kuvassa näkyvä pikkupoika, joka ajeli riemukkaasti polkupyörällään kuraisessa ruohossa. Aikuisillekin tekisi varmasti hyvää vaikkapa hyppiä välillä kuralätäkössä. Erityisen hyvää se olisi tehnyt niille kahdelle poliisille, joiden näimme myöhemmin puhuttelevan poikaparkaa ja tämän äitiä...

Ihan pikkaisen oli jalat hellinä, kun viimein palasimme asuntolaan. Timisoaran opiskelija-asuntolat sijaitsevat kaikki samalla alueella, ja arvata saattaa, että menokin on sen mukaista. Olen ollut (mielestäni ihan syystäkin) huolissani viime aikojen elämäntavoista, mutta nyt sain siihenkin vähän perspektiiviä: Timisoarassa on bileet all day, every day.

Minun osaltani illan ohjelma vesittyi apokalyptisen päänsäryn takia. Timisoarassa oli lähemmäs 30 astetta lämpöä, minkä lisäksi kävelimme koko päivän ja olin jo ennestään kuolemanväsynyt. Yritin siis meluhaitoista huolimatta ottaa vähän lepoa sillä aikaa, kun koko asuntola bailasi käytävässä. Jossain vaiheessa paikalle tulivat poliisitkin, ja yhden aikaan yöllä lähdin sitten muiden kanssa yökerhoon. Sikäläisittäin lähtö tapahtui hyvin aikaisin, yleensä ulos lähdetään ilmeisesti vasta kolmen aikaan. Yökerhot ovat kuulemma auki niin pitkään, kun juhlijoita riittää. Päädyimme Dark-nimiseen klubiin, jossa soi aivan mahtavaa musiikkia! Hauskaa oli, vaikka väsyttikin. Jälkikäteen haisimme päästä varpaisiin niin hirveältä, ettei tosikaan: kaikki polttivat sisällä, minkä lisäksi joku ällöttävä hikinen sika päätti vähän väliä lähmäistä. Yök. Kotiin päästyäni pesin kaikki vaatteeni 60 asteessa, matkassa ollutta neuletta tosin joudun tuulettamaan varmaan kolme viikkoa, ennen kuin sen voi tuoda sisätiloihin.

Palasimme asuntolalle puoli viiden aikaan ja ryhdyimme metsästämään yösijaa. Meille oli luvattu ihan omat sängyt, mutta eipä niitä sitten löytynyt, joten päädyimme lopulta nukkumaan kolmisin sellaisessa säälittävän kokoisessa punkassa. Sillit suolassa, niin sanoakseni. Arvata saattaa, etten nukkunut mitenkään erityisen hyvin, minkä lisäksi koko kroppa oli aamulla aivan jumissa. Nousimme ylös kahdentoista pintaan (muut olivat ilmeisesti painuneet tässä vaiheessa nukkumaan, kun pari tuntia aiemmin käytävästä oli vielä kaikunut musiikkia...)

Aamupalan jälkeen sanoimme heipat Timisoaralle ja lähdimme käppäilemään kohti sopivaa liftauspaikkaa kaupungin laitamilla. Meillä oli onnea: kyyti löytyi jo muutaman minuutin jälkeen, mahduimme tällä kertaa autoon kaikki neljä ja pääsimme Szegediin asti.
Oma koti kullan kallis! Nyt on takana 12 tunnin yöunet ja edessä toivottavasti rauhallinen viikko.

2 kommenttia:

  1. Timisoara!

    Kommunistisen Romanian viimeisten hengenvetojen aikaan siellä lahdattiin mielenosoittajia oikein urakalla. Lieköhän tuolle tapahtumalle on sinne jo(ku) yksinäinen muistolaatta pystytetty :-o ?

    Mutta kivan näköinen paikka anyways. Rappio on pelkkää plussaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä sitä taas näkee, että pitäisi vähän perehtyä historiaan. :--D Hävettää oikein, kun en tiedä/muista yhtään mitään tämän Euroopan kolkan historiasta. Tai no, historiasta ylipäätään.

      Mä tykkäsin kanssa noista pikkaisen rapistuneista mutta edelleen upeista rakennuksista, mutta ne tyhjillään mätänevät betonirähjät keskellä kaupunkia kyllä nostaa surun puseroon.

      Poista