perjantai 21. syyskuuta 2012

Tiedättekö ne ärsyttävät ihmiset, jota päivittää Facebookkiin kauppareissustaan?

Perinpohjaisena ihmisenä pistän paremmaksi, ja kirjoitan aiheesta kokonaisen blogikirjoituksen! Tapahtumarikasta on elo ja sillai, tässä kaavitaan tosiaan likakaivon pohjia ideoiden suhteen... Lupaan ensi kerralla jotain vähän laadukkaampaa settiä.

Päivän jännitysnäytelmä käynnistyi siitä, kun päätin vaihtaa uudet lakanat. Avasin paketin ja kaivoin esiin tyynyliinan.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kyllä tämä tilanne on minusta niiden tuhannen sanan veroinen! Olen harkinnut tyynyn ostamista jo jonkin aikaa, kun tuo nykyinen näyttää sohvatyynynkin rinnalla aika säälittävältä, mutta kun se on oikeastaan tuntunut aika kivalta, en ole vaivautunut. Tescossa osataan kyllä markkinointi, kun pitää tuota valtavaa tyynyliinaa varten lähteä hakemaan ihan uusi tyyny! Mitoiltaan tuo liina on siis 70 x 90 senttiä, eli aika valtava kapistus.

No, lähdin sitten sinne Tescoon tyynyä hakemaan. Syksy on saapunut ainakin väliaikaisesti tännekin, ja kun eilen oli kammottavan jäätävän hirvittävän märkä kurakeli, tänään oli oikein täydellinen syyspäivä. Oli siis ihan virkistävää kipsutella sporalle.

Eipä siitä varsinaisesta kauppareissusta sen enempää. Tyyny löytyi, päätin heittäytyä ihan porvariksi ja valitsin jonkun Aloe-nimisen. Samaa polyesteriä se on kuin kaikki muutkin, joten nähtäväksi jää, koenko ihmeparantumisen vai kehitänkö allergiaoireita.
Nyt tilanne näyttää tältä, vertailun vuoksi kuvassa myös tuo entinen tyyny. Toivoa sopii, että unenlaatu on suoraan verrannollinen tyynyn kokoon.

Se tyynyistä. Tiedättekö tunteen, kun menette Citymarketiin tai Prismaan hakemaan jotakin arkista mutta ah-niin-välttämätöntä, ja palaattekin kotiin mukananne tämä ko. objekti + kenkäpari + 3 villapaitaa? Ai ette? Näin pääsi kuitenkin käymään! Olen sivusilmällä vilkuillut neuleita ja nilkkureita siitä lähtien, kun lämpötila laski ensimmäistä kertaa alle 25 (...niinpä), ja eksyessäni vahingossa Tescon vaateosastolle löysin vaikka kuinka monta superkivaa neuletta! Ja mikä hämmentävintä, yhtä lukuunottamatta kaikki näyttivät hyvältä vielä pukukopissakin.


Musta muodoton peruslirtti, 2700 forinttia eli 9,58 euroa.

Valkoinen maailmanparannusneule kultaisilla langoilla, 4900 forinttia eli 17,38 euroa.

Uhanalainen eläinlaji -viboja lähettävä neuletunika, 3250 forinttia eli 11,53 euroa.

Mustat nilkkurit, 7900 forinttia eli 28 euroa.


Kuten kuvien huolellisesta asettelusta ja harkitusta valaistuksesta huomaa, minusta ei lähiaikoina ole tulossa muotibloggaria. Halusin nyt vaan esitellä, että mihin se opintotuki oikeasti menee... Nyt ei taas vähään aikaan tarvitse vilua valittaa!

Siitä kauppareissusta sittenkin vielä sen verran, että oli kyllä mielenkiintoista näin perjantaina vilkuilla paikallisten viikonloppuostoksia. Kyllä Suomessaki kai perheelliset lähtee viikonloppua varten automarkettiin ja lastaa takakontin täyteen tavaraa, mutta ei varmaan ihan siinä määrin, missä täällä. Joku herttaisen näköinen moottoripyöräkerholainen pakkasi muovikassiin nakkia varmaan vuoden tarpeiksi, ja jonossa edelläni oleva mies osti kolme pakkauslavaa maitoa. Erotuin joukosta kesäkurpitsoineni ja soijajogurtteineni, kun muut lappasivat hihnalle pakastepizzaa, leipää ja vanukasta. Tajusin muuten, että minun on aika pitää ihan hiljainen hetki itseni kanssa ja miettiä vakavasti ruokavaliota. Yksi soijajogurttipurkki maksaa nimittäin Tescossa 2,5 euroa... En ole vegaani, joten tavallinen maustamaton jogurtti kelpaa kyllä, MUTTA kun tuo soijajogurtti on ainoa löytämäni laktoositon jogurtti. Minulle on edelleen mysteeri, aiheuttavatko täkäläiset maitotuotteet oireita vai eivät, kun tuo valkoinen leipä on vielä pahempi vihollinen, mutta testailu ei oikein houkuttele. Ai että osaa olla elämä vaikeaa!
Viimeinen virsi kauppareissusta: täällä myydään Ooops! -merkkistä vessapaperia. Naurahdin.

Onhan jännittävään elämääni mahtunut muutakin. Täällä järjestetään vaihteen vuoksi festivaalit, tällä kertaa viinifestivaalit. Domin edessä on siis koju jos toinenkin, ja kaikki myyvät kohtuuhintaista viiniä kohtuuhyvään hintaan. Tarjolla on myös unkarilaisia herkkuja, ja ohjelmassa on joka ilta live-musiikkia. Festivaali avajaiset olivat keskiviikkona, ja vaikka tarkoitus oli vain käydä kääntymässä eikä käteistäkään ollut, jäin loppujen lopuksi koko illaksi istuskelemaan. Hauskaa oli, ja kuivaa punaviiniäkin löytyi! Muistoksi jäi Szeged-painatuksella koristettu viinilasi, kuvaan senkin joku kaunis päivä.
Kattokaa, sillä on naama! Tuolla paistettiin jotain unkarilaista pizzaa, jonka nimestä minulla ei ole aavistustakaan, mutta hyvää oli siitä huolimatta! Päälle tuli kaiketi kermaviiliä, juustoa, sipulia ja pekonia, eli mistään kovin erikoisesta ei ollut kyse. Tänään suunta on luultavasti jälleen Domille, saan vieraita ihan pääkaupungista asti, joten kyllähän niille on näytettävä, että täällä tapahtuu joskus jotain jännääkin.

Nyt on sitten korkattu jännän äärellä -tunniste, josta todennäköisesti tulee blogin yleisin... Jos sunnuntaina on yhtä ihana ilma kuin tänään, aion lähteä ulos kuvaamaan ihan Oikeita Valokuvia – sillä varauksella, että osaan edelleen käyttää tuota kameraa. Hävettää omistaa järkkäri ja kuvailla sitten ylläolevan kaltaista roskaa pokkarilla...

Näihin (mieli)kuviin, näihin tunnelmiin! Viszlat!

2 kommenttia:

  1. Eksyinpäs blogiisi muutaman mutkan kautta :)

    Pakko kommentoida tuota "kylmyyttä": Hieman hymyilytti itseänikin kesällä kiskoa paksua villatakkia niskaan kun lämpötila tippui illalla - hui - noin 25:n asteen paikkeille... :D

    Taidanpa jäädä seurailemaan blogiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa ja kiitos puumerkin jättämisestä! :) Toivottavasti eksyt toisenkin kerran. Nyt tykkään tästä ihanan viileästä syyssäästä kyllä tosi paljon, äkkiä sitä tottuu. Mutta katsotaan sitten ensi kesänä, millaista on palata sinne kylmään pohjoiseen.. :D

      Poista