maanantai 10. syyskuuta 2012

Szeged sanoina ja kuvina

Toteutin viimein sen, mitä olen suunnitellut jo pitkään, eli lähdin kameran kanssa kiertämään kaupunkia. Suunnitelma tosin oli vähän turhan kunnianhimoinen, en jaksanut kovinkaan pitkään tallustella, valoa oli liian vähän ja järkkärin sijaan räpsin pokkarilla. No, parempi onni ensi kerralla! Tässä kuitenkin vähän kuvallisia maistiaisia Szegedistä. Raahustaessa tuli mieleen, että Szeged on kaikin puolin vähän kuin keskieurooppalainen versio Turusta (ihmisetkin on täällä jotenkin outoja). Äsken muistin, että Szeged on myös Turun ystävyyskaupunki!
Kotitalomme. Tuossa alemman kuvan kyltissä pitäisi lukea 'III EMELET' eli kolmas kerros, mutta ajan hammas nakertaa.
Huomatkaa oikeassa alakulmassa jätskiä syövä moottoripyöräjengi.
Tällä vastaanotetaan varmaan edelleen neuvostoaikaisia lähetyksiä.
Tässä se Club Number One, jonka hellän hikisessä syleilyssä ollaan oltu aika usein sheikkaamassa.
My life would be complete, jos saisin tuollaisessa talossa asustella.
Lyhykäisen sightseeingin lisäksi käytiin Sinin kanssa testailemassa uusia jäätelömakuja ja istumassa Domin portailla. En yhtään ihmettele, että täällä ollaan koko ajan myöhässä, kun kirkon kellot soi miten sattuu... Dom térillä on sellainen kello, jossa tiettyyn aikaan puu-ukkelit alkaa kiertää ja kilkuttaa, ja siinä meidän istuessa käynnistyi show täysin puskan takaa joskus 8 jälkeen...

Tänään on ollut myös kunnon Avara luonto -setit, nähtiin lepakoita ja kiiltomatoja ja aiemmin näin vielä hassun ruusuruohokiitäjänkin. Kaikkea sitä. Täkäläiset hyttyset muuten pistää ihan yhtä ahneesti kuin kotoisetkin.

Muutaman sanan voisi tähän loppuun vielä heittää eilisestä. Olin jo eilen huomattavasti terveempi kuin perjantaina, joten kokkailtiin Sinin kanssa italialais-intialais-kreikkalaista munakoisopastaa. Ibuprofeiinin ja roséen voimalla kiikutin itseni myöhemmin baanalle. Sing Sing -nimisessä yökerhossa järjestettiin pippalot Szegedin kansainvälisille opiskelijoille, joten sinnehän me sitten suunnattiin. Oli kyllä varsinainen sedula, mutta meno oli kova siitä huolimatta. Jouduin ekaa kertaa elämässäni johonkin yökerhon viralliseen valokuvaa, ja vaikka naamallani onkin jotkut ihan omat sembalot vaihteen vuoksi käynnissä, laitetaan sekin nyt tänne todisteeksi siitä, että teen minä muutakin kuin väännän tikusta asiaa.


PS: Ärsyttää ihan suunnattomasti tuo perillä Unkarissa -tunniste, joten lakkaan käyttämästä sitä. Etteköhän te ilmankin tajua, ettei tässä Suomessa olla oltu vähään aikaan...

2 kommenttia:

  1. mulle unkari on maana ihan vieras joten pitääkin jäädä seurailemaan: ) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku hiljaa se käy tutummaksi mullekin, ja suosittelen kyllä ehdottomasti, että joskus reissuillas poikkeat ainakin Budapestissä, jos et muualla! :)

      Poista