lauantai 1. syyskuuta 2012

Kulttuurishokki ja krapula

Se harvinaisen tylsää romaania muistuttava postaus ensimmäisistä päivistä on edelleen työn alla, mutta puhunpa nyt tähän väliin vähän kulttuurishokista. Kyllä, minusta tuntuu, että nyt olen kokenut sen.

Kuten olen aiemmin todennut, Unkari on mielestäni hyvin tyypillinen keskieurooppalainen maa. Poskisuukot, kivikautiset systeemit ja epäkäytännöllisyys eivät siis olleet mikään suuri yllätys, vaikka niihin totutteleminen ottaa varmasti aikansa, kun muutaman viikon sijaan niitä pitää kestää kokonainen lukuvuosi. Muutamat jutut ottavat kuitenkin nyt sen verran lujaa pannuun, että on pakko päästä ihan omalla, jo vähän töksähtelevällä äidinkielellä niistä avautumaan. Toimikoon tämä myös ennakkovaroituksena kaikille tänne päin matkaaville.

1. Mistään sovituista aikatauluista ei osata pitää kiinni.
En tiedä, onko tämä joku paikallinen ominaisuus vai koko kansan luonteenlaatua, mutta voi herran henkselit, että osaa olla vaikeaa! Jo ensimmäisenä päivänä kävi selväksi, että jos aikoo repiä pelihousunsa jok'ikinen kerta, kun joku asia tapahtuu myöhässä, ei ollenkaan tai täysin päinvastaisesti kuin aiemmin on sovittu, saa kohta kulkea pylly paljaana kuin Aku Ankalla konsanaan. 5 minuutin odottelu venyy kahdeksi tunniksi, pidetään puolen tunnin tauko yhdeltä, ei kun sittenkin 15 minuutin kahdelta, ei kun sittenkin tunnin tauko nyt. Jopa kiinteistövälittäjät ovat myöhässä. Ilmeisesti unkarilaisten arvio omasta tehokkuudestaan on varsin optimistinen. Minua ei odottelu niinkään haittaa, mutta se, että 70% ajasta emme edes tiedä, mitä helvettiä odotamme, saa kyllä aika äkkiä näkemään punaista. Suomalaiset ovat ehkä tuppisuita, mutta ei täälläkään näemmä vaivauduta avaamaan sitä turpavärkkiä sen vertaa, että ilmotettaisiin, minkä ihmeen takia tönötämme kirjaston aulassa tien tukkeena. Olen kuullut jopa italialaisten ja espanjalaisten kilahtavan aiheesta. I can't even.....
7-vuotiaat järjestävät heppakerhonsa paremmin kuin meidän yliopisto orientoivan viikon.

2. Käsittämätön logiikka.
Kyllä meinasi tänään Tescossa hirveässä darrassa päästä itku, kun hyllyr oli järjestetty suomalaisen näkökulmasta ihan päin prinkkalaa. Hevi-osastolla sipulit ja persikat oli söpösti sulassa sovussa keskenään, ja kumpaakin sorttia löytyi sitten muuten viidestä eri paikasta. Samoin kaikki tomaattipitoinen oli siroteltu järkevästi ympäri kauppaa: tomaattimurska ja kumppanit yhdessä, ketsupit toisessa ja kastikkeet kolmannessa paikassa. Pasta, nuudelit ja riisi ovat myös luonnollisesti eri paikoissa. Se itku ei ihan oikeasti ollut kaukana, kun vihdoin ja viimein löysin pähkinähyllyn vain todetakseni, että KAIKKI, siis ihan kaikki on suolattua. Lopulta osuin vahingossa ilmeisesti terveellisille välipaloille varatun hyllyn eteen ja sain saksanpähkinöitä. Mitään kivaa sekoitusta tai lemppareitani cashew-pähkinöitä en onnistunut bongaamaan. Kaiken maailman possunkärsää ja pökälettä kyllä on tiskit täynnä, mutta salaattia löysin tasan kahta laatua, molemmat julmasti muoviin pakattuna. Täytynee etsiä tori. Laktoosittomat maitotuotteet muuten löysin, woohoo! Lähikaupassa ne loistavat poissaolollaan. Kun viimein pääsin kassalle avokadoineni ja soijajogurtteineni, olin hyvin, hyvin onnellinen. Pähkinävoita jos vielä löytyisi, niin arki olisi aika bueno. Nutellaa täällä on tietenkin yhtä jos toistakin lajia, joten olen optimistinen. Se, että kauppalasku oli yhteensä sellaiset 30 euroa, vaikka ostin myös shampoon, hoitoaineen, kynsileikkurin, laseja ja kulhon, lohdutti kieltämättä vähän.

Toinen esimerkki on se, että keskiviikkona meidät, reilu sata vaihtaria, marssitettiin kasvatustieteiden laitoksen kellariin, tilaan, joka oli tarkoitettu ehkä 50 hengelle, kuuntelemaan 15 minuutiksi esitelmää internet-liittymistä..... Niin.

3. Arveluttava neuvostomeininki.
Täällä on laitonta juoda julkisilla paikoilla, siis kaduilla, puistossa, et cetera. Joo joo, onhan se Suomessakin, mutta ei siitä kukaan välitä niin kauan, kun ei rikota ihastuttavaa idylliä turvallisesta ja siististä yhteiskunnasta. Täällä taas tallustelee sellaisia t-paitaan ja hupsuihin hattuihin pukeutuneita poliisipareja, jotka puuttuvat hanakasti kaikenlaiseen hurjasteluun. Eilen meidät uhattiin heittää putkaan, kun seisoimme kadulla baarin edessä. Okei, kyllähän siitä lähtee ääntä, kun 50 kevyessä maistissa olevaa nuorta aikuista juttelee keskenään. Mutta hei, helvettiäkö asut baarin yläpuolella? Suomalainen poika, joka on ollut täällä jo kuukauden, on ehtinyt kokea järjestelmän omakätisesti. Hän oli ystäviensä kanssa matkalla johonkin, ja poitsuilla oli mukana alkoholipitoisia virvokkeita (juotiinko niitä vai ei, jäi epäselväksi). Vastaan oli tullut kaksi poliisia, jotka olivat luonnollisesti kutsuneet apuvoimia pysäyttämään tämän uhkaavan tilanteen. Poikaset oli laitettu kahteen jonoon ja kävelytetty poliisiasemalle. Että näin meillä, tervetuloa siis. Hieman kaksinaismoralismia mielestäni ilmassa, kun supermarketista saa kuitenkin halvalla mitä vaan ja tarpeen vaatiessa kellon ympäri. Samainen poika oli aiemmin joutunut asioimaan poliisin kanssa kammottavien liikennerikkomusten (polkupyöräily ilman valoa) yhteydessä, mutta rahallahan siitä tietenkin selvittiin!

Tuntuupa hyvältä nyt, kun olen päässyt näistä omituisuuksista avautumaan. Olen mielestäni hyvin sopeutuvainen kaveri, mutta rajansa minunkin kärsivällisyydelläni on. En väitä, että Suomessa tehtäisiin asiat jotenkin erityisen oikein, mutta välillä kyllä herää kysymys, että missä jengi oli silloin, kun järkeä jaettiin. Vastaus on: myöhässä. En myöskään muuten väitä, että mainitsemani ketutuksenaiheet koskisivat oikeasti koko Unkaria tai edes Szegediä. Nyt voinkin sitten nauttia täysillä niistä hyvistä puolista, jotka päihittävät ikävät jutut 10000-0!

4 kommenttia:

  1. ;) Yleistä ihan rauhassa, myöhästely ym koskee koko Unkaria. Epäonnekseni asun kadulla, johon ei voi päiväsaikaan edes pysähtyä, saati pysäköidä, joten on käynyt kerran jos toisenkin, että olen itse järjestänyt itseni kesken työpäivän asunnolle odottelemaan boilerin huoltomiestä/mittarin lukijaa/modeemin korjaajaa/turvajärjestelmän huoltajaa jne. eikä ketään ole ilmestynyt paikalle. Syy: "me ei löydetty parkkipaikkaa". No voi voi.

    Sovituista asioista tosiaan ei pidetä kiinni, ja 2 vuoden jälkeen suosittelen kaikesta kirjallisen sopimuksen tekemistä, sen jälkeen jos ei sovitusta pidetä kiinni, kannattaa alkaa uhkailla poliisilla, se saattaa vähän auttaa.

    Jos aikataulusi mahdollista torilla/leipomoissa/lihakaupoissa ym käymisen, älä menee supermarketteihin ostamaan tuoretuotteita, ne ovat järjestään kamalia.

    Tuota en tiennytkään, ettei julkisilla paikoilla saisi juoda alkoholia. Olen itse kyllä istunut skumppa-piknikillä Margitin saarella, eikä kukaan tullut viemään putkaan.

    Juu, ja sopivilla "asiapapereilla" selviät tilanteesta kuin tilanteesta poliisin kanssa. Vink vink, näissä sopivissa asiapapereissa on Pyhän Tapanin kuva ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahinta on, että kun totesin yhdelle unkarilaiselle tytölle, että täällä ollaan koko ajan myöhässä, vastaus oli: "Really?????" :D Hullua touhua.

      Mulla on suunnitelmissa etsiä paikallinen tori, se on kai aika lähellä (niin kuin kaikki täällä), mutta pitäis vaan joku päivä saada itsensä ylös sängystä (tai edes kotiin asti) aamupäivällä. Tossa lähellä on myös sellanen pieni hevi-puoti, mutta niilläkään ei ollut salaattia.

      Voiskohan toi alkoholijuttu olla paikallinen laki? Täällä sen kanssa ollaan nimittäin ilmeisesti tosi tiukkoja, mutta keltään Budapestissa matkailleelta en oo koskaan kuullut tällasesta. :D Yritän kovasti välttää joutumasta tekemisiin niiden poliisien kanssa, toivotaan parasta!

      Poista
  2. Jännä että sulle jäi niin eri fiilis siitä orientaatioviikosta! Mulla on ehkä aika kullannut muistot jo mutta mun muistikuvissa se oli yllättävän hyvin organisoitu. Olihan sitä kaikkea odottelua ja byrokratiaa siitä kämppien etsiskely -vaelluksesta puhumattakaan, mut odotin ehkä ite sit jotain ihan tosi paljon kamalampaa.. :) Mutta tsemppiä, kyllä siihen touhuun varmaan totut jossain vaiheessa. Luen ihan kateellisena näitä sun kuplajuttuja, haluan takaisin sinne hetinyt!! :(

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, muka vastasin jo sun kommenttiin mut ilmeisesti poistuin sivulta painamatta sitä lähetä-namiskaa. :D Mutjoosiis, ehkä teidän orientaatio oli sit paremmin järjestetty? Koska tää on kyllä jostain ihan toisesta maailmasta, ihan ku kaikki ois yritetty vaan tehdä mahdollisimman hankalaksi. :D Onneks täällä on ihania ihmisiä, joiden kanssa puida traumoja! En muuten tiiä, oisko täällä toi kupla-juttu viel jotenkin tavallista voimakkaampi fiilis, kun kaupunki on niin pieni. Ja tulepa tänne, täällä on edelleen kesä!

      Poista