perjantai 7. syyskuuta 2012

Karhunpoika sairastaa

En tiedä, mitä te ajattelette, mutta minusta on todella ironista, että sairastun kammottavaan flunssaan, kun ulkona on 30 astetta lämpöä. Oma vika pikkusika, kun olen hiipinyt yömyöhään ulkona pienissä vaatteissa ja yleensä tanssimisesta hikisenä ja pitänyt parvekkeen ovea auki – mutta kun ei täällä saunan lauteilla pysty muuten nukkumaan! Sairastaminen itsessään ei ilmeisesti ole tarpeeksi ikävää, kun tuskaani pitää lisätä sillä, että nenäliinoihin on lisätty joku voimakasta pahoinvointia aiheuttava kamomillantuoksu. No joo, jospa tässä yrittäisi viikonlopun viettää hiljaiseloa, kun puolet kavereistakin on muilla mailla vierahilla. Heräsin tänään kello 7 räkäisyyteeni, enkä saanut sen koommin unta. Minulla on siis ollut hyvää aikaa mm. tajuta, että olen kohta katsonut loppuun Sex and the Cityn viimeisen kauden ja näin ollen minun on pakko löytää jokin englanninkielisiä kirjoja myyvä puoti ennen kuin tulen hulluksi.

Viime päivinä olen puuhaillut pitkälti samaa kuin mitä viikonloppuna – siis yökyöpelöinyt ja elänyt epävarmuudessa. Eilen virallisesti alkanut Hungarian language for beginners -kurssi on tervetullut tuulahdus normaalista elämästä kaiken tämän kaoottisuuden keskellä. Nyt tiedän oman oppiaineeni kursseista sentään sen verran, että niitä järjestetään (ja about senkin, mitä kursseja syksyllä tulee olemaan). Milloin nämä kurssit sitten alkavat, sitä ei tunnu tietävän kukaan. Eivät edes opettajat itse.

Kameraa ei ole juurikaan tullut laukusta kaivettua, vaikka se mukana on jatkuvasti ollutkin. Väritänpä kuitenkin tätä postausta muutamalla ruokaisalla kuvalla. Sini, Laure, Paulina ja Karolina asuvat kaikki Tisza-joen rannalla kerrostalossa, jonka alakerrassa on unkarilainen ravintola. Ravintolasta pöllähtelee kaiken päivää herkullisia tuoksuja, joten totta kai sitä ruokaa oli pakko päästä maistamaan, kun oltiin Sinin kanssa kahdestaan.
Meikä tilasi kanaa mozzarella- ja tomaattikuorrutteella sekä duchesse-perunoilla. Kuten nokkela voi kuvasta huomata, lautaselta löytyi loppujen lopuksi riisiä. En jaksanut lähteä avautumaan aiheesta, vaikka riisi ilman kastiketta onkin hävyttömän kuivaa ja tuo oli vieläpä vähän raakaakin. Kana oli ihan ok, mutta kuivaa sekin. Apparently you can go wrong with chicken.
Ravintola oli paikkana todella viihtyisä, mutta ei kyllä varmaan ihan heti tule käytyä uudelleen, sen verran heikko hintalaatusuhde tuon meidän sokkotestin perusteella. Kana nyt on turvallisuudessaan tylsä valinta (eikä tuo minun annokseni kyllä mitenkään erityisen unkarilaiselta vaikuttanut), mutta noilla hinnoilla ei tee mieli lähteä testailemaan. Hyvä unkarilainen ravintola on siis edelleen hakusessa. Kuten myös maapähkinävoi.

Täällä nenäliinaviidakossa ei mitään hurjia viikonloppusuunnitelmia muhistella. Jospa vaikka saisin sen esseen kirjoitettua ja blogia päiviteltyä vähän kiinnostavammin!

PS: Kulttuurishokki part II: pop-up-mainokset sopottaa unkaria!

2 kommenttia:

  1. Japanin jälkeen olen sitä mieltä, että noissa superlämpötiloissa flunssailu on ehkä eniten perseestä, ainakin jos ilmastointi hurisee täysillä. Mulla se ilmastoinnin aiheuttama kuiva ilma pahensi nimittäin kuivaa ja ärtynyttä kurkkua entisestään niin, että jouduin kerran kirjaimellisesti pakenemaan sisätiloista kun ei saanut edes henkeä. Toivottavasti ei kauaa riivaa taudit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Suomessa jos olisi, niin vetäisin kaulahuivin kaulaan ja villasukat jalkaan ja joisin kuumaa kaakaota. Täällä ei voi pukea edes vaatetta päälle. :D Meillä ei 'onneksi' ole ilmastointia, mutta tuo oven auki/kiinni pitäminen ajaa ikään kuin saman asian. Kiitos, toivon kanssa samaa! Yks päivä koomailua riittää tekemään mut hulluksi, huomenna on pakko saada raitista ilmaa (jospa sitä vaikka sais ihan nenän kautta...)

      Poista