keskiviikko 15. elokuuta 2012

Joutilasta elämää...

... ei minun huushollissani ole pariin päivään vietetty! Nyt, kun olen palannut tänne pystymetsään, voin palata ajassa taaksepäin ja jakaa kanssanne koottuja pohdintoja pakkaamisen keskeltä:

☆ Tavaran määrästä päätellen voisin hyvin vetäytyä autiolle saarelle ja viettää koko loppuelämäni Älä osta mitään -päivää.





☆ Valtavan maton pesu yksin = Not my idea of fun. Onhan se ihan letkeää ja maalaisromanttista puuhaa siihen asti, kunnes olet reisiä myöten pesuaineliemessä ja hikoilet kuin pieni possu sadan kilon karju. Meidän matonpesutila (kiitos ja kunnia sille, että olet ylipäätään olemassa!) sijaitsee pyykkituvan yhteydessä, joten ajattelin olla säädyllinen ja pukea päälle jotain muutakin kuin minisortsit ja bikinit. Lopputulos oli sitten tietenkin se, että poistuin pyykkituvasta sen näköisenä, että olen tulossa Miss Wet T-shirt -karsinnoista. Olemus oli kyllä sen verran ryytynyt, että ihan palkintosijoille en olisi ko. kisassa tainnut yltää... Koko keissin h-hetki oli kyllä ehdottomasti se, kun tajusin, etten jaksa yksin nostaa sitä litimärkää superpainavaa mattoa valutuspuulle. Siellä se nyt sitten tiputtelee mummojen kiusaksi vettä lattialle.

☆ Onneksi olin vielä 18-vuotiaana sitä mieltä, että astiat on maailman tylsin lahja. Olisihan se täydellinen Teema-astiasto tosi sievä ja kaikkea, mutta mihin hittoon minä sen pakkaisin!

☆ Kannattaa tilata edes yksi sanomalehti. Paitsi että pysyy kivasti ajan tasalla, ei myöskään tarvitse alentua dyykkaamaan kierrätyspaperilaatikosta siinä vaiheessa, kun pitäisi pakata niitä astioita. Uskon myös vakaaasti, että joka vuosi suurikokoinen sanomalehti pelastaa tuhansia suomalaisia parisuhteita, kun sen toisen naamaa ei tarvitsekaan joka aamu tuijottaa: eteen voi vetää Syyrian kapinalliset ja Timo Soinin kootut.

☆ Kukaan ei voi olla hyvä kaikessa, ja kyllähän minä sen jo ala-asteen askartelutunneilla huomasin, että yksi epäpätevyyskohtani sijaitsee asioiden taittelussa. Muuttoa tehdessä se tulee kriittisimmin ilmi siinä vaiheessa, kun pitäisi taitella pussilakanat pieneen tilaan. Minun logiikkaani ei vaan mene, että kun tartun suorakaiteen muotoista asiaa kahdesta kulmasta, ne loput kaksi eivät menekään siististi ja tasan! Wat da fok.

☆ Tyhjät taulukoukut, niihin tiivistyy lähtemisen haikeus.



☆ Menossa mukana Rizzle Kicks, Liptonin Green Tea Mandarin Orange ja Karkkikadun parhaat.





☆ Ja tässäpä sitten maallinen omaisuuteni pakattuna niin pieneen tilaan kuin suinkin. Erittäin epäjärjestelmällisesti onnistuin kyllä pakkaamaan, joten kun laatikot saapuvat seurakseni tänne böndelle, saan kaivella sitten sieltä laatikoiden pohjalta niitä tavaroita, joita tarvitsen mukaan matkalle... No jaa, kaikkea ei voi saada.


Kaiken itse aiheuttamani hulinan ja vilinän keskellä olen sentään ehtinyt käydä kahvilla ihanien ihmisten kanssa, tutustua Hiljaisuuden kappeliin (ei ollut hiljainen, ja sisään astuessa tuntui siltä kuin olisi joutunut keskelle Alvar Aallon märkää unta) ja jumpata. Ja näin minun ja internetin kesken on myönnettävä, että saattoihan siinä ihmisiä hyvästellessä tirahtaa muutama tippakin linssiin. Onneksi moni on luvannut tulla käymään. Pitäkääkin kiinni niistä lupauksistanne, mussut!

Nyt sitä sitten vietetään vielä viikko täällä maaseudun rauhassa (joka kyllä kokee kovan kolauksen siinä vaiheessa, kun rupean pakkaamaan) ennen kuin otan suunnan kohti lentokenttää ja Unkaria!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti